Historiaa
”Herään, nään samat kasvot vastassa.
Täst puhuminen on mulle jotenki raskasta.
Hiljaa, shht, kun mä avaudun teille.
Vaikkei ne ymmärrä, et mä tein tän teille.
Tein tän eilen, tein tän toissapäivän.
On poissa äijät, jotka oli tääl viel toissapäivän.
Eikä huomista näy.
Historia enää mun suonissa käy.
Se sattuu ku ei oo ketään,
kenelle elää, kenen vierest herää.
Ja jo pienest asti se selväks tehään,
et partaterää ei vaan käytetä enää.
Tytöt näytetään, et ne ranteet on puhtaat.
Vaatteet on mustaa ku sisäl on tuhkaa.”
Tää kertoo ehkä mun olosta parhaiten tällä hetkellä. Tai viimesestä puolesta vuodesta. Mä ihastuin yhteen jätkään, tosi syvästi. Ehkä sitä voi sanoo jo rakastumiseks. Vaikken sitä oo uskaltanukkaa sille sanoo. Ei me sanota ees toisillemme tykkäävämme, vaikka ollaanki puol vuotta jo seurusteltu. Vai ollaanko? Mä en ees enää tiedä.
Tää blogi kertoo siitä miten mä yritän tapella ihteni kanssa siitä jäänkö mä tähän vai en. Mä tiedän, että se on pettäny mua jo yhen kanssa… Ja mä epäilen, että se tekee sitä taas, eri ihmisen kanssa kylläkin. Tai et se ainakin ois ihastunu johonki toiseen. Mä en tiedä mitä mä teen väärin on se sanonu mulle että oon liian takertuva. Mut se sanoo aina sen kaiken vaan kännissä.
Mä en tiedä enää mitä mä teen…. Mä tarviin apua.
Toivon, ettet antaisi kenenkään kohdella sinua huonosti . Ihminen, joka oikeasti rakastaa ja välittää sinusta ei perustele pahoja tekojaan tai sanojaan kännillä. Sinäkin ansaitset ihmisen rinnallesi, joka näkee sinussa sen ainutlaatuisen helmen, joka olet. Oikean kumppanin löytäminen voi viedä aikaa, mutta itseään ei kannata antaa sillä välillä väärien ihmisten repiä rikki! Halaus! Ja rohkeutta itsesi kuunteluun! Itseäsi kuuntelemalla tiedät varmasti onko tuo suhde sinulle voimia antava vai vievä.
Moi. Kiitos viestistäsi. Taidan vaan olla liian kiintynyt häneen 🙁 en tiedä hajoanko enemmän tässä suhteessa vai jos jään taas täysin yksin…