Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa…

”Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa
vasten tummaa tulvavettä ponnistaa?
Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa
sitä kuitenkaan
omistaa ei saa”

Mä en oo taas pitkää aikaan kirjottanu mitään… mut ehkä se on johtunu siitä, että ei.. mul ei oo menny sen paremmin. Vaan ennemminki huonommin. Paitsi yks ilta, olin super onnellinen. Oltiin ajelemassa ukon ja sen enon kanssa. Sen eno kysy siltä et rakastaako se mua. Se sano rakastavansa, mut korjas heti perään että ei kuitenkaan ihan sillä merkityksellä mitä sillä tarkotetaan. Mutta rakastaa silti. Se tuntu hyvältä. Liian hyvältä… Seuraavan kerran ku oltiin taas ajelemas ehk pari viikkoo edellisen jälkee, se kysy sitä taas. Nyt vastaus tuli paaaaaaljon epävarmemmin. En ees hymyilly ku se sen sano… emmä voinnu se viilti iha vitun syvältä. Ei sitä voinnu uskoo. Et säkää uskois jos oisit kuullu millä äänellä ja miten epäröiden se sen sano.

Ukkeli hommas koiran. En tiiä onks se hyvä vai huono. Ollaan tapeltu sen kasvatuksesta. Meil on vähä eri näkemykset siitä… mut oon nyt päättäny etten puutu. Ei oo järkee tapella semmosist asioista. Vaikka sen ulkoilutus jäiki mulle niinku epäilinki…mut ei kai tuolla nii väliä.

Ja viimesenä asiana. Se on kokoajan huonolla päällä. Varsinki jos me ollaan kahestaan. Tiuskii aina joka vastauksen jos siltä kysyn jotain tai muuta. Mä oon itkeny vitun monena iltana sitä. Niinku nytki ku se lähti jonnekki kahville tai jotai. Mä kirjotin faceen yks päivä et ”Ymmärtäispä jotkut miten paljon sanatkin voi satuttaa”. Ukkeli laitto mulle sit viestii et kuka on puhunu taas paskaa ja mitä. Ehä mä voinnu sanoo sille et, sun sanathan ne on jotka mua satuttaa joka päivä. Se kun sä haukut mua vitsillä vaikka mikskä ja raivoot jos kysyn tarviiko käydä kaupas tai haluutko jotain syömistä tai muuta. Sanoin vaa et serkku puhu taas paskaa niinku aina. Se hyväksy sen vastauksen. Sanoin et mul on tosi paska olo… Sano et älä välitä niistä paskanjauhajista. Mut ku tuun sen luo nii se on ku mitää ei ois tapahtunu. HALOOO mä sanoin edelleen et mul on paska olo!! Voitko sä joskus välittää mustaki?? voitko lohuttaa ku on paha olo… etkä vaa näprää puhelinta ku itken vieres. Tai ees antaa halin ku pyydän. Mä en ees muista millo viimeks oot halannu mua. Ainaku kysyn saanko halin nii sanot et. Tai jos joskus harvoin sanot vaa mmm. Nii mä halaan sua mut sä vaa makaat…. ei kättä lähelläkää mua. Mä en tarvii mitää muuta nii paljon ku yhen… ees yhen sekunnin halauksen kiitos.

Välittäisitpä sä joskus musta yhtä paljo ku minä sinusta.

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi