”Kuinka paljon täytyy ihmisen jaksaa
vasten tummaa tulvavettä ponnistaa?
Vaikka kaikkensa voi onnesta maksaa
sitä kuitenkaan
omistaa ei saa”
Mä en oo taas pitkää aikaan kirjottanu mitään… mut ehkä se on johtunu siitä, että ei.. mul ei oo menny sen paremmin. Vaan ennemminki huonommin. Paitsi yks ilta, olin super onnellinen. Oltiin ajelemassa ukon ja sen enon kanssa. Sen eno kysy siltä et rakastaako se mua. Se sano rakastavansa, mut korjas heti perään että ei kuitenkaan ihan sillä merkityksellä mitä sillä tarkotetaan. Mutta rakastaa silti. Se tuntu hyvältä. Liian hyvältä… Seuraavan kerran ku oltiin taas ajelemas ehk pari viikkoo edellisen jälkee, se kysy sitä taas. Nyt vastaus tuli paaaaaaljon epävarmemmin. En ees hymyilly ku se sen sano… emmä voinnu se viilti iha vitun syvältä. Ei sitä voinnu uskoo. Et säkää uskois jos oisit kuullu millä äänellä ja miten epäröiden se sen sano.
Ukkeli hommas koiran. En tiiä onks se hyvä vai huono. Ollaan tapeltu sen kasvatuksesta. Meil on vähä eri näkemykset siitä… mut oon nyt päättäny etten puutu. Ei oo järkee tapella semmosist asioista. Vaikka sen ulkoilutus jäiki mulle niinku epäilinki…mut ei kai tuolla nii väliä.
Ja viimesenä asiana. Se on kokoajan huonolla päällä. Varsinki jos me ollaan kahestaan. Tiuskii aina joka vastauksen jos siltä kysyn jotain tai muuta. Mä oon itkeny vitun monena iltana sitä. Niinku nytki ku se lähti jonnekki kahville tai jotai. Mä kirjotin faceen yks päivä et ”Ymmärtäispä jotkut miten paljon sanatkin voi satuttaa”. Ukkeli laitto mulle sit viestii et kuka on puhunu taas paskaa ja mitä. Ehä mä voinnu sanoo sille et, sun sanathan ne on jotka mua satuttaa joka päivä. Se kun sä haukut mua vitsillä vaikka mikskä ja raivoot jos kysyn tarviiko käydä kaupas tai haluutko jotain syömistä tai muuta. Sanoin vaa et serkku puhu taas paskaa niinku aina. Se hyväksy sen vastauksen. Sanoin et mul on tosi paska olo… Sano et älä välitä niistä paskanjauhajista. Mut ku tuun sen luo nii se on ku mitää ei ois tapahtunu. HALOOO mä sanoin edelleen et mul on paska olo!! Voitko sä joskus välittää mustaki?? voitko lohuttaa ku on paha olo… etkä vaa näprää puhelinta ku itken vieres. Tai ees antaa halin ku pyydän. Mä en ees muista millo viimeks oot halannu mua. Ainaku kysyn saanko halin nii sanot et. Tai jos joskus harvoin sanot vaa mmm. Nii mä halaan sua mut sä vaa makaat…. ei kättä lähelläkää mua. Mä en tarvii mitää muuta nii paljon ku yhen… ees yhen sekunnin halauksen kiitos.
Välittäisitpä sä joskus musta yhtä paljo ku minä sinusta.
Avainsanat: facebook, halaus, hali, ikävä, lohduttaa, paskaolo, Rakkaus
”Iske vihdoinkin, iske kovemmin
puukko mun rintaan, en enää palaa
Tahdon irrottaa,
koska se helpottaa,
mutta ne muistot mua tänään halaa”
Ukko ollu tänää tosi huonolla päällä… ja eilen illalla. Mä en ees tiedä oliks se koko yön poissa vai mihinkä asti. Enkä mä tiedä missä se oli. Sanoha se lähtiessä mihi se lähtee kahville mut eihä sitä tiedä… Mut onko tolla ees mitään väliä? Aamulla se kuiteski oli himassa kahtomassa leffaa ku heräsin töihin. Sil ei ollu eilen aikaa mulle sekunttiakaa. Se lähti jonnekki ku mä tulin töistä, tuli takasin joskus illal. Oli himas ehkä viis minsaa jä lähti taas. Jotain juteltii, niitä näitä. Mut kertaakaa se ei tainnu kattoo mua, vaan tietsikan ruutua. Normi päivä….. Mä sain sen suututettuuki. Lähti melkee ovet paukkue eilen sinne jonnekki. Laitoin sit viestii mikä sille tuli, nii sano että vituttaa toi mököttäminen. Anteeks, että mä en jaksa hymyillä kokoaja jos sä et tee mitään mitä sä lupaat. Mun pitäs tehä kaikki…. muuten se vaa raivoo. Ehkä mä sit teen nii. istun sen kämpän nurkassa iha hiljaa, kunnes se sanoo jotai mihin vastata. Eikä varsinkaa puhua mitää omista omgelmista. Sen on nyt taas huomannu et sitä ei kiinnosta paskaakaa. Se ei taas ees näyttäny silt et sitä kiinnostais. Tuijotti tietsikan ruutua. Mä näin yks yö painajaista. Heräsin siihe neljän jälkeen. Ei ollu siis mikää kummitus juttu vaa iha liian todellinen… kysyin jos vois tulla iha hetkeks lähemmäks, ku kerta valvo. Ei voinnu. Iha viis sekunttia…. Ei.
Me ollaan seurusteltu nyt suunnillee reilut 6 kuukautta kai. Ehkä ensmäisten kuukausien aikana se vielä pysty sanomaa mulle, tykkäävänsä. Kun minä sen ensin sanoin sille. Valhettaha ne oli. Sehä petti mua vaikka sano tykkäävänsä. Nyt mä en oo jaksanu sitä enää ees sille sanoo. Vaikka mä tykkään siitä iha helvetisti. Ehkä se vaa on kyllästyny mun naamaan. Haluis nähä harvemmin tai jotai? Mut mä en uskalla lähtee pois… mä pelkään et sit sil on joku toine heti tääl. Pettää sen aikana ku oon muualla ja ottaa mut sit takas nurkkiinsa ku palaan reissusta ja jatkaa pettämistä ehkä….
Joskus mä haluisin vaa lähtee pois ovet paukkuen. Mut pelkään et se ei ota mua enää takas jos sen teen… Se ei oo ikinä nähny mua vihasena. En uskalla ees näyttää sitä sille. On se ny nähny jos mua vituttaa mut ei sillee et viskoisin jotai tavaroit seinälle. Sillo se ainaki heittäis mut pihalle. Sen entinen suhde ku oli mitä oli. Sehä sanoo et mä en saa olla mustasukkanen, kun ei kestä semmosta suhdetta ku edellinen oli nii mustasukkanen. Enkä mä haluakkaa olla. Mut vois näyttää sen ettei tarttiskaa. Mä en todellakaa estä sitä ikinä liikkumasta missään. Menköö minne haluaa. Mut kyl mä silti haluisin vähä tietää missä se on…. Tai ehkä mun ei sit vaan tarvii.
Olin mä onnellinenki. En ees muista millo oon viimeks ollu nii onnellinen ku sunnuntai iltana/yönä. Ukkeli ja sen kaveri ryyppäs. Napattii serkku kyytiin ja mä toimin kuskina. Käytii vaikka missä riehumassa. Jopa uimassa vaikka oli helvetin kylmää vettä. Taitaa olla pariki vuotta siitä ku oli viimeks noin hauskaa. Naurettiin kaikki iha helvetisti. Oonha mä nytki välil onnellinen. Mut en noin paljoo tai ainakaa noi pitkään. Meinas seki mennä pilalle ku ukko rupes mököttää ku en sanonu sille mitä vähissä diisseli on. Vaik sanoin et voin mä sen käydä tankkaa. Nii ei tarvii, vois vaa vähä aikasemmin kuulema sanoo sille siitä. En tiedä miks mut…. Se oli kännissä. Mut ei siin mitää ei sekää sen jälkee ärähelly ja oli kivaa. Menihä siin aamu viitee ennenku pääs nukkumaan ja aamulla vähä vitutti nousta töihi mut hei… jos kerranki on onnellinen olo nii ei sitä nukkumista kaipaa. Vai mitä? <3
Avainsanat: Haloo helsinki, onnellinen, pelko, serkku, yksinäisyys
Paha olo… Erittäin paha olo. Mulla rupee oikeesti olemaan yhtä paha olo kun sillon joskus. Niin paha, että voisin viiltää niinku ennen. Mut en oo tehny sitä varmaa puoleentoista vuoteen. Yritän sinnitellä, etten hajottais partaterää ja viiltäis. Ehkä yks syy on seki, että toi varmaan jättäis mut jos viiltäisin. Sitä ei muutenkaa kiinnosta jos mul on paha olo. Ei se ees kysy mikä mua vaivaa jos itkisin. Ennen se kysy jo sillon kun olin pitkän aikaa hiljaa. Ei se ois vaikee kysyy mikä on…. tai esittää ees kiinnostunutta.
Ukko oli just melkeen viikon poissa. Tiesin kyllä missä se oli, joten en epäile sitä mistään. Mut sen piti lähtee keskiviikkona ja päättikin yhtäkkii lähtee jo tiistai iltana. Luulin että saisin nukkuu sen kainalos ees viel yhen yön… mut ei. Ratkesin itkemään vähä ennenku se lähti. Yritin kyllä pidättää ettei se näkis miten paha olo mulle tuli, mut en vaa millään pystyny siihen. Se vaan sano ettei se noin kauheeta oo, mut ei mitään lohdutusta. Ei tullu vierelle, tuijotti vaan ja puuhas omiaan. Totuin kyllä jo siihen, että se on poissa kun oli jo aikasemminki viikon poissa. Ja tiedän missä se on, mut se sattu silti.
No nyt se on kuiteski kotona ja kaikki on tavallaan hyvin. Oli mukava yllätys kun se tuliki jo sunnuntaina vaikka ensi puhu et tulee vasta keskiviikkona. Se oli hieno yllätys. Mut nyt se taas seilaa päivät pitkät muualla ja mua ahistaa. Tai pitäskö sanoo yöt. Eilenki se lähti puolenyön aikaan ja tuli joskus kahen jälkeen takasin. Sano menevänsä kaverille, mut entä ku siel samalla alueella asuu yks akka jonka kanssa se juttelee aika paljon facessa… Noh ei voi tietää. Ehkä mun pitää vaan luottaa siihen. Äsken se taas lähti yhtä nopeesti ku tuliki. Oli kämpäl ehkä 3 minuuttia. Mul on ikävä niitä aikoja ku olin oikeesti onnellinen. Kun se oli mielellään mun kanssa välillä kämpällä. Nykyään istuu vaa koneella ja usein nukkuu sohvalla. Kuulema nukun liian leveesti. Oon kyllä sanonu että potki ylös jos tarvii tilaa nii sitä teen. Ennen katottiin leffojaki yhessä. Nykyään jos kysyn, katottasko leffaa, nii vastaus on aina se sama ”katotaan jos jaksaa”. Ja sillon harvoin ku se vaa mitenkää jaksaa, puolet leffasta se näprää puhelinta ja viestittelee jollekki tai selaa facee…. Se ei paljoo enää kiinnitä muhun huomioo.
Sattuu… liikaa. Emmä pysty ees kirjottamaan nyt. Haluun vaa vajota jonnekki… ja syvälle. Enkä ikinä nousta ylös.
Avainsanat: facebook, ikävä, leffa, paha olo, sattuu, syvällä, viiltely
Iltaa! Mulla oli eilen synttärit, mut olo ei tunnu yhtään siltä että oisin taas vuoden vanhempi… Tais olla ensimmäiset synttärit, kun en ollut onnellinen. Poikaystävä lupas viettää koko synttäripäivän mun kanssa. Katottais leffaa ja vaa maattais sängyn pohjalla. Vitut… Se joutu ottaa jo sunnuntai iltana poikansa hoitoon yöks. Mul ei siis oo mitään niit poikia vastaan, mäki tykkään niistä. Ja ymmärrän hyvin, että se viettää nii paljon aikaa niitten kanssa, kun vaan mahdollista. Mut oishan se voinnu sen jälkeen ees olla mun kanssa, kun oli pojat heittänyt kotiin. Mut ei… meni jonnekki pyörimään. Olinpa sit yksin kämpällä istumassa neljään asti. Kyllähän tuo sit pyys mua mukaan reissuun. Vähä olin onnellinen, et sil ois vaikka joku yllätys siellä. Käytäs jossain tai muuta. Mut olimpas taas väärässä. Se oliki vaan sen enon moottoripyörän haku reissu. Ei lahjaa ei mitään… Ei ees onnitellu kasvotusten. Että semmoset synttärit tällä kertaa.
Mä oon taas nii väsyny. Johonki se lähti taas heti pyörimään kuha heräs neljältä (päivällä). Ei meil oo ees aikaa tehä mitään yhessä ku se valvoo aamuun asti ja menee nukkumaan just ennenku mä herään töihi. nukkuu sit helvetin pitkään ja lähtee heti jonnekki kahville tai muualle ku herää. En tietenkää sano sitä etteikö sais olla kavereita. Hyvähä se on. Sais olla mullaki. Mut jotenki neki on kaikki kadonnu. Muut pääsee nii helposti eteenpäin elämässään, mut mä junnaan paikoillani koko ajan. Ehkä mun pitäs rupee käymään salilla taas niinku joskus kävin? sillon mul oli paljon parempi olo. Eikä ukkokaa valittais että istun kokoaja kämpällä eikä sil oo omaa aikaa. vaik oishan sillä jos heräis aamulla sillo ku lähen töihin eikä nukkuis koko päivää.
Mä puhuin just mun serkulle juhannuksena meijän ongelmista…. tai siit että tiiän, että se on pettäny mua. Ja että sil on ehkä tälläki hetkellä joku toine. Tai ainaki se ois ihastunu johonki. Se sano et se pitää sille puhuttelun mut eipä tuo nyt pitäny. Ehkä parempi niin… Suuttuis kuitenki mulle ja heittäis pihalle niinku viimeks uhkas kun siltä kysyin, pettääkö se mua. Ukkelin eno oli kysyny ukkelilta et kumman se ottais: minut vai mun serkun. Ei kertonu kumman vastas mut sanoin heti että tiedän kyllä, että sano serkun. Serkku sano että vetää turpaan sitä jos se on niin sanonu. Kyllä mä tiedän että se niin sano vaikkei sitä mulle kukaan myöntänykkää. Silti mä olin juhannuksen tosi onnellinen… Ukkeliki oli niin hyvällä päällä, eikä ollu mitään ongelmaa. Mut sit tuli mun synttäri päivä ja pilas kaiken. Ehkä mä vaa odotin taas liikoja. Emmä tiedä….
Avainsanat: juhannus, petetty, Synttärit, väsynyt, yksin
”Herään, nään samat kasvot vastassa.
Täst puhuminen on mulle jotenki raskasta.
Hiljaa, shht, kun mä avaudun teille.
Vaikkei ne ymmärrä, et mä tein tän teille.
Tein tän eilen, tein tän toissapäivän.
On poissa äijät, jotka oli tääl viel toissapäivän.
Eikä huomista näy.
Historia enää mun suonissa käy.
Se sattuu ku ei oo ketään,
kenelle elää, kenen vierest herää.
Ja jo pienest asti se selväks tehään,
et partaterää ei vaan käytetä enää.
Tytöt näytetään, et ne ranteet on puhtaat.
Vaatteet on mustaa ku sisäl on tuhkaa.”
Tää kertoo ehkä mun olosta parhaiten tällä hetkellä. Tai viimesestä puolesta vuodesta. Mä ihastuin yhteen jätkään, tosi syvästi. Ehkä sitä voi sanoo jo rakastumiseks. Vaikken sitä oo uskaltanukkaa sille sanoo. Ei me sanota ees toisillemme tykkäävämme, vaikka ollaanki puol vuotta jo seurusteltu. Vai ollaanko? Mä en ees enää tiedä.
Tää blogi kertoo siitä miten mä yritän tapella ihteni kanssa siitä jäänkö mä tähän vai en. Mä tiedän, että se on pettäny mua jo yhen kanssa… Ja mä epäilen, että se tekee sitä taas, eri ihmisen kanssa kylläkin. Tai et se ainakin ois ihastunu johonki toiseen. Mä en tiedä mitä mä teen väärin on se sanonu mulle että oon liian takertuva. Mut se sanoo aina sen kaiken vaan kännissä.
Mä en tiedä enää mitä mä teen…. Mä tarviin apua.
Avainsanat: ahdistus, avunhuuto, ero, läheisyys, pelko
Tervetuloa! Tämä on ensimmäinen blogimerkintäsi. Muokkaa tai poista tämä, ja aloita kirjoittaminen!
