I’m closer than close
Paha olo… Erittäin paha olo. Mulla rupee oikeesti olemaan yhtä paha olo kun sillon joskus. Niin paha, että voisin viiltää niinku ennen. Mut en oo tehny sitä varmaa puoleentoista vuoteen. Yritän sinnitellä, etten hajottais partaterää ja viiltäis. Ehkä yks syy on seki, että toi varmaan jättäis mut jos viiltäisin. Sitä ei muutenkaa kiinnosta jos mul on paha olo. Ei se ees kysy mikä mua vaivaa jos itkisin. Ennen se kysy jo sillon kun olin pitkän aikaa hiljaa. Ei se ois vaikee kysyy mikä on…. tai esittää ees kiinnostunutta.
Ukko oli just melkeen viikon poissa. Tiesin kyllä missä se oli, joten en epäile sitä mistään. Mut sen piti lähtee keskiviikkona ja päättikin yhtäkkii lähtee jo tiistai iltana. Luulin että saisin nukkuu sen kainalos ees viel yhen yön… mut ei. Ratkesin itkemään vähä ennenku se lähti. Yritin kyllä pidättää ettei se näkis miten paha olo mulle tuli, mut en vaa millään pystyny siihen. Se vaan sano ettei se noin kauheeta oo, mut ei mitään lohdutusta. Ei tullu vierelle, tuijotti vaan ja puuhas omiaan. Totuin kyllä jo siihen, että se on poissa kun oli jo aikasemminki viikon poissa. Ja tiedän missä se on, mut se sattu silti.
No nyt se on kuiteski kotona ja kaikki on tavallaan hyvin. Oli mukava yllätys kun se tuliki jo sunnuntaina vaikka ensi puhu et tulee vasta keskiviikkona. Se oli hieno yllätys. Mut nyt se taas seilaa päivät pitkät muualla ja mua ahistaa. Tai pitäskö sanoo yöt. Eilenki se lähti puolenyön aikaan ja tuli joskus kahen jälkeen takasin. Sano menevänsä kaverille, mut entä ku siel samalla alueella asuu yks akka jonka kanssa se juttelee aika paljon facessa… Noh ei voi tietää. Ehkä mun pitää vaan luottaa siihen. Äsken se taas lähti yhtä nopeesti ku tuliki. Oli kämpäl ehkä 3 minuuttia. Mul on ikävä niitä aikoja ku olin oikeesti onnellinen. Kun se oli mielellään mun kanssa välillä kämpällä. Nykyään istuu vaa koneella ja usein nukkuu sohvalla. Kuulema nukun liian leveesti. Oon kyllä sanonu että potki ylös jos tarvii tilaa nii sitä teen. Ennen katottiin leffojaki yhessä. Nykyään jos kysyn, katottasko leffaa, nii vastaus on aina se sama ”katotaan jos jaksaa”. Ja sillon harvoin ku se vaa mitenkää jaksaa, puolet leffasta se näprää puhelinta ja viestittelee jollekki tai selaa facee…. Se ei paljoo enää kiinnitä muhun huomioo.
Sattuu… liikaa. Emmä pysty ees kirjottamaan nyt. Haluun vaa vajota jonnekki… ja syvälle. Enkä ikinä nousta ylös.
